lately i have been astonished by the reflections you can see in these lakes here. sometimes you can fool the eye, taking pictures of these reflections- and you just can´t tell from the picture which is the real scenery and which is just a reflection in the lake. like in this picture of a mountain lake - can you tell which bit is just a reflection???
but as soon as the wind comes the reflection is not perfect any more. even the smallest restlessness in the water breaks the reflection. and if the wind grows strong and the waves start to form the lake looses it´s ability to reflect anything.
a stormy lake never has a reflection.
only a still heart can reflect our Father´s heart.

viime aikoina olen ihmetellyt  ja ihastellut heijastuksia järvien pinnassa täällä. joskus pystyy hämäämään silmää ottamalla kuvan tällaisesta heijastuksesta- ja kuvasta silmä ei pysty erottamaan kumpi on oikeaa maisemaa ja kumpi vain heijastusta järven pinnassa. niinkuin tämä kuva vuorimaisemasta- pystytkö sinä erottamaan mikä osa on vain heijastusta?
mutta heti kun tuuli tulee, heijastus ei ole enää täydellinen. pieninkin levottomuus veden pinnassa rikkoo heijastuksen.  ja jos tuuli voimistuu ja aaltoja alkaa muodostua, järvi menettää kykynsä heijastaa mitään. myrskyisellä järvellä ei koskaan ole heijastusta.
vain tyyni sydän voi heijastaa meidän Isämme sydäntä.